Huomenna se sitten alkaisi. Opiskelu nimittäin. Minulta on pitkin päivää kyselty, että joko jännittää.
Itsekin olen asiaa miettinyt ja tulin tulokseen, ettei jännitys vaivaa.
Siitä onkin aikaa, kun tämä "täti" on
koulun penkillä istuskellut. Eniten minua hirvittääkin nimenomaan
tuo istuminen. Näin vajaan 10-vuoden
seisoma työn jälkeen voi istuminen tuottaa tuskaa. Onneksi tässä on kesä
vietelty lomaa ja keräilty voimia.
Viime lauantaina vietin koko päivän
Suomenratsujen kansallisessa näyttelyissa Kiimingissä.
Siskon
varsaa siellä tuli käytettyä tai itse toimin lähinnä kuskina ja
apu kätenä.
Kun meidän osuus oli suoritettu ja heppa palautettu talliin, päätimme palata katsomaan näyttelyä loppuun.
Eeliksen poimin matkalta mukaan ihan
harjoittelu mielessä, sillä nuori herra meinaa olla vielä turhan "
tohelo" paikoilla, jossa on paljon ihmisiä ja muitakin koiria. Ihan
hienostihan tuo koira siellä käyttäytyi. Suurimman huomioin
Eelikseltä sai
tallin omistajan minipossu, johon Eelis tuntui
rakastuvan palavasti. Kieltämättä oli aivan
ihastuttava otus.